Kemijoen vesistön muokkaaminen oli Suomen suurimpia vesirakennushankkeita, jonka avulla kehitettiin Suomen infrastruktuuria sähkön tuottamiseksi.
Seitakorvan voimalaitoksen ja Luusuan kanavan rakentaminen vuosina 1958-1964 muuttivat merkittävästi paikallista elämää ja vaikuttivat alueen vesistöön, ekosysteemiin ja kalakantoihin, erityisesti vaelluskalojen elinolosuhteisiin.
Hanke tarjosi runsaasti työtä ja liiketoimintamahdollisuuksia. Paikallista väestöä hyödyttivät myös tieverkoston ja muun infrastruktuurin kehittäminen sekä alueelle muodostuneet palvelut. Asutus, ihmiset ja elinkeinot joutuivat kuitenkin sopeutumaan Kemijoen valjastamiseen usein suurin menetyksin.
Kemijoen vesistörakentamisen hanke oli merkittävä insinööritaidon ja rakentamisen taidonnäyte aikanaan. Yhdysvalloista ostettu jättikone Marionin käyttö Luusuan kanavalla symboloi rakennusprojektien vaatimaa valtavaa työmäärää ja niiden toteuttamiseen osallistuneiden työntekijöiden kunnioitettavaa työpanosta.
Kemijoki luonnontilassa kesällä 1958. Kaivinkone Marion valmiina
aloittamaan Luusuan kanavan ja läntisen patopenkereen tekemisen
Luusuanjärven ja koko Luusuan kylän aluetta on muutettu voimakkaasti vuosina 1958–1963 kun alueella tehtiin Kemijoen vesistörakentamiseen liittyviä vesirakennustöitä sähkön tuottamiseksi.
Luusuanjärvi ei ole alkuperäinen luonnonjärvi vaan säännöstelytoimenpiteiden seurauksena syntynyt vesialue, Kemijoen entiseen pääuomaan. Luusuan kanava kulkee Luusuan Kulmungista, ruopattuna kanavana, Neitilän alapuolelle, siitä kanava jatkuu entistä Kemijoen ruopattua vanhaa uomaa noudattaen, Seitakorvan voimalaitokselle. Etäisyys Seitakorvaan, Kulmungista on n. 12 km. Luusuan kanava rakennettiin ruoppaamalla kanava, Kulmungista, Luusuansaaren länsipuolelta, uuteen uomaan ja itäpuolinen pääuoma jäi, viisi kilometriä pitkäksi, Luusuanjärveksi. Järven pinnankorkeuden säännöstely hoidetaan, Neitilän pumppuasemalla.
Seitakorvan voimalaitoksen ja Luusuan kanavan rakentaminen vaikuttivat alueen vesistöön, ekosysteemiin ja kalakantoihin, erityisesti vaelluskalojen elinolosuhteisiin. Rakennushanke myös muutti merkittävästi paikallista elämää. Hanke tarjosi runsaasti työtä ja liiketoimintamahdollisuuksia ja toi uusia palveluita alueelle. Kylän osat yhdistävä Riippusilta ja uudet tiet mahdollistivat vapaan kulkemisen ja autoliikenteen sekä uudenlaisen yhteydenpidon muuhun
maailmaan. Asutus, ihmiset ja elinkeinot joutuivat kuitenkin sopeutumaan Kemijoen valjastamiseen usein myös suurin menetyksin.
Kemijoen vesistörakentamisen hanke oli aikanaan todella merkittävä insinööritaidon ja rakentamisen taidonnäyte. Luusuan kylän asukkaat pääsivät ja joutuivat osallistumaan tähän muutokseen monin tavoin. Rakennusprojektin vaatima työmäärä oli valtava joten sen toteuttamiseen osallistuneet työmiehet ansaitsevat meidän kaikkien kunnioituksen..
Marionin rakentamisen aloitettiin Kulmungissa keväällä 1958.
Kaivinkone Marionin rakentamiseen Kulmungissa osallistui noin 30 henkilöä, asentajia, nosturinkuljettajia ja teknistä henkilökuntaa. Työ oli vaativaa ja raskasta.
Kaivinkone Marion 7400 Walking Dragline ostettiin Amerikasta 1957. Marionin puomi on 75 metriä pitkä. Kaivinkone tuotiin Kulmunkiin keväällä 1958. Se aloitti Luusuan kanavan kohti Seitakorvaa toukokuussa 1958.
Luusuanjärven alueen kehittämisyhdistys ry on luonut tämän
vesistörakentamisen oleellisiin kohtiin Luusuassa vesistörakentamisen
historiasta kertovat tarina-ja kuvataulut joista muodostuu kokonaisuuden
avaava yhdistyksemme lanseeraama ”Marionin reitti”.
Tarina-ja kuvataulut sijaitsevat maastossa Kulmunki, Riippusilta,
Neitilän pumppuasema ja Tuulaniemen laavu.
Tervetuloa tutustumaan!